Olen nauttinut viimeistä lämpimistä päivistä ulkoiluttamalla perheen koiravanhusta. Vanhuksella ja minulla on yhtä hidas kävelytahti, joten sovimme hyvin yhteen. Istumme pitkiä aikoja puiston penkillä nauttien Lenita Airiston parjaamasta slow life elämästä. Koska keppien kanssa on vaikea ulkoiluttaa koiraa hihnassa, olen siirtynyt ulkoiluttamaan koirani ilman hihnaa ja hyvinhän se sujuu. Ensi viikolla pitäisi kyetä ulkoiluttamaan nuorta ja villiä koiraa. Saa nähdä miten onnistuu paluu nopeampien sekaan.
Hyvä, kun on ulkoiluttamiskaveri, joka pysyy vierellä. Minulla oli aikamoisia vaikeuksia kepin ja kahden kauhukakarakoiran kanssa. Onneksi sentään isossa puistossa pystyin päästämään vilkkaamman irti. Toinen kaivoi vain kuoppia.
Toivottavasti ulkoilukelit pysyvät hyvinä.
Tuija ihana syksy onkin ollut. Painiskelen kovasti omantuntoni kanssa ja mietin että pidänkö toisenkin koiran irti vai riskeeraanko sen että se kaataa minut.